Work Text:
Virkkuukoukku helähtää hieman pudotessaan puiselle sivupöydälle. Raili könyää ylös pihatuolistaan, siristäen silmiään auringonvalossa - kesä on tullut aikaisemmin kuin yleensä, täyttäen takapihan kukilla ja valolla. Pitsiliina jää keskeneräisenä odottamaan pihalle naisen tallustaessa sisään tupaan.
Sirkan hymy odottaa keittiössä - parin vuosikymmenen jälkeen se on yhä yhtä aurinkoinen kuin ennenkin. Vesihöyry leijailee kattilasta, ja Railin kurkatessa sisään hän näkee toisen keittävän juureksia.
- Mitäs tästä tulee? Keittoa?
- Oli aukko aikataulussa, niin jotain tarvitsin käsille tehtäväksi - suuttuvat minulle muuten mokomat.
Raili katselee kun Sirkka hämmentää juureksia - vaaleat kädet tärisevät enemmän kuin vielä vuosi sitten. Toinen nainen ei suostu siitä puhumaan, mutta vanhuus hankaloittaa hänen elämäänsä enemmän kuin Railin. Vielä vuosi sitten kynä pysyi Sirkalla kädessä, mutta nyt kaikki heidän postikorttinsa kirjoittaa Raili.
Sirkka tökkää ajatuksiinsa unohtunutta vaimoaan puulusikalla kylkeen, ja Raili älähtää.
- Veitkö kuivumaan ne pussilakanat?
Raili punehtuu - pyykkinarulle matkaaminen oli tosiaan keskeytynyt tämän löytäessä vanhat luistimensa sattumalta. Mokomat olivat olleet piilossa Sirkan vanhojen tanssikenkien takana kaapissa. Niiden katoaminen oli ollut onni onnettomuudessa, Sirkan mukaan ainakin - itsepäisyydessään kun Raili oli vielä pari vuotta sitten väittänyt ettei vanhuuden pitäisi häntä estää vanhojen urheilutaitojen ylläpidosta.
- Kyllä minä ne vielä tänään - pitää ne hautakynttilätkin mennä ostamaan.
Sirkka nyökkää, ja smaradgisormus tämän sormessa välähtää valossa naisen tökätessään porkkanaa kattilan sisällä. Muisto vanhasta elämästä, sanoi hän aina - huhuista huolimatta oli hän Jorman kaaduttua jättänyt Helsingin, ja suurimman osan heidän yhteisestä elämästään. Vain sormus oli jäänyt, ja sitäkään Sirkka ei pitänyt kädessä enään melkein koskaan.
Raili kietoo kätensä Sirkan ympärille, ja nojaa leukansa tämän olkapäähän - Sirkka hymähtää, ja laskee toisen kätensä Railin oman päälle. Jos jonkun hetken voisi sulkea pihkaan ja antaa tuleville tiedemiehille tutkittavaksi, Raili ajattelee, haluaisi hän sen olevan tämä.